Vapaana mökillä!

Takapihalla.
 

Pörri on päässyt muutaman kerran juoksemaan vapaana ulkona mökillä. Olen seurannut sen menemisiä lähes koko ajan. Pörri on juossut innoissaan Mirrin kanssa pihalla häntä melkein paksumpana kuin kissa itse. :)

 

Tietty puuhunkin on pitänyt kiivetä. Yleensä se vain hyppää kiinni puun runkoon,  ja jatkaa alas hypättyään juoksuaan seuraavaan puuhun.  Viime viikonloppuna Pörri kiipesi niin korkealle, että hädin tuskin yletyin ottamaan sen alas.

 



Kiveltä näkee hiiret paremmin.
 



Pörri ei osaa tulla takaperin alas, vaan tulee vauhdilla pää edellä alas. Näin tekee myöskin Mirri, joka ei pahemmin kiipeile puissa. Harjoitteluahan se vaatii. :)

 

Juhannuksena menen viime vuoden tapaan viikoksi mökille. Pörri jää sinne myös toiseksi viikoksi, kun itse menen Saimaalle mökkeilemään ja veneilemään.

 

Positiivista oli, että Pörri itse halusi aina sisälle. Sitä ei tarvinnut jahdata yömyöhään. :) Yritän totuttaa Pörrin siihen,  että se on ainakin aluksi ulkona ainoastaan silloin kun joku sen ihmisistä on myös ulkona. Siten se toivottavasti tottuu tulemaan itse sisälle, kun ketään ei näy.

Kissahistoriikki, osa 3/3: Mirri

Mökin ikkunalla.

Äitini hankki Mirrin muutama kuukausi Missun kuoleman jälkeen syksyllä 2009. Äiti päätti kissan nimen jo paljon ennen sen hankkimista. Mirri on kiltti kissa, joka ei pelkää ihmisiä. Se suostuu menemään ainoastaan äidin syliin.

Mirrin kehrääminen on niin hiljaista, että sitä ei tahdo kuulla. Itsekin olen kuullut sen vain tietokoneella, kun äitini oli äänittänyt Mirrin kehräystä todisteeksi. :D Silloinkin piti laittaa kaiuttimet täysille, että edes vähän pörinää kuului. :)
 

Kaverukset nojatuolissa.

Mirri myös maukuu hyvin harvoin ja pienellä äänellä. Mökillä sitä kuulee useammin, kun se ilmoittaa haluavansa pihalle. Ruokaa en ole sen ikinä kuullut huutavan, toisin kuin Pörri tekee päivittäin. :)

Mirri juoksee mökillä kesät vapaana ja jahtaa hiiriä. Se ei kylläkään syö niitä, ainoastaan leikkii, kunnes ne kuolevat. Sama pätee esim. sudenkorentoihin, joita löytää helposti useammankin kitumasta nurmikolla kesäisenä päivänä.

Kun hankin Pörrin syksyllä 2013, Mirri otti sen heti hyvin vastaan. Ikinä ne eivät ole tapelleet, muuta kuin leikkisää kissapainia. Kun tulen käymään vanhemmillani Tampereella, Mirri on aina ensimmäisenä vastassa ovella. Jotenkin se tietää sen kuka on tulossa. :)

Kissahistoriikki, osa 2/3: Missu

Missu ja Emmi.
 

Missu tuotiin meille isoäitini luota vuonna 1994 pentuna. Täysvalkoinen Missu oli pentueen pienimpiä ja oli  usein jäädä ilman ruokaa isossa pentueessa.

Meiltä Missu sai kuitenkin rakastavan kodin. Se oli luonteeltaan kiltti, eikä pelännyt ihmisiä. Kuitenkin se saattoi yllättäen raapaista tai puraista, jos ei ollut varuillaan. Arvaamattomuus kuului myös sen luonteeseen.

Missu suostui olemaan ainoastaan äitini sylissä. Se antoi kuitenkin ottaa itsensä suht helposti kiinni esim. valokuvausta varten (ks. ohessa). :)

Missulla oli pari ensimmäistä vuotta kaverinaan cockerspanieli Emmi (1985-1996). Missu piristi jo hieman eläköityneen oloisen Emmin elämää huomattavasti.

 

Saimme todistaa useita hauskoja hetkiä, kun kaveukset juoksivat ympäri taloa, usein sen seurauksena, että Missu oli lyönyt Emmiä käpälällä esim. kuonoon. :)




Minä ja Missu uutena vuotena 2004.
 

Emmin kuoltua -96, Missu haisteli jopa vielä vuoden päästä kylpyhuoneen lattiaa siitä kohdasta, mihin Emmi oli kuollut. Samalla se maukui surkealla äänellä. Kuulostaa uskomattomalta, että Missu olisi vielä niinkin pitkän ajan jälkeen muistanut surullisen tapahtuman. Emmi tietenkin oli Missun hyvä kaveri ja sanotaanhan sitä, että kissoilla on hyvä muisti.

Missu sairastui kohtutulehdukseen vuonna 2006 ja siltä leikattiin kohtu pois samana vuonna. Leikkaus nuorensi Missua usealla vuodella, ja se leikki melkein kuin pentuna konsanaan.



Vuonna 2009 Missu sai nisäkasvaimen, joka levisi myös muualle. Saman vuoden kesällä Missu kuoli rauhallisesti äitini sylissä eläinlääkärin nukuttamana. Missu haudattiin mökillemme, jossa se sai nauttia kesäpäivistä ja metsästää hiiriä.

Kissahistoriikki, osa 1/3: Tiia



Mina ja Tiia n. vuonna -83

Olen jo pitkään ajatellut kirjoittaa omasta kissahistoriastani. Skannailin vanhempieni luona vanhoja valokuvia, ja nyt päätin vihdoin ryhtyä kirjoittamaan aiheesta.

 

Ensimmäinen osa kertoo Tiiasta, joka oli 4-vuotias, kun synnyin. Taloon Tiia tuli pienenä pentuna vuonna 1973. Isosiskoni ei osannut vielä sanoa "kissa", vaan hän sanoi "tiia". Siitä kissa sai nimensä. :) 

 

Tiia ja minä olimme kuin paita ja peppu ja sen näkee myöskin oheisesta kuvasta. :) Olin aina juoksemassa sen perässä. Tiialla oli eräänlainen "papinkaulus". Se oli muuten kokonaan harmaa, mutta kaulassa oli valkoinen läikkä.

 

Yksi harvoista Tiian kuvista, jossa näkyy koko kissa.
 

Äitini on kertonut, että Tiia juoksi aina katsomaan minua, kun aloin vauvana huutamaan sängyssäni. Äiti ei ikinä jäänyt katsomaan, mitä Tiia mulle olisi tehnyt, vaan kiirehti itse ensin paikalle. Tuskinpa se olisi mitään sen kummempaa tehnyt, mutta toisaalta eihän sitä ikinä tiedä.


Tiia karkasi autostamme n vuonna -85, jolloin se oli 12-vuotias. Siihen aikaan ei käytetty mitään kuljetuslaatikoita, vaan Tiia matkasi kiltisti sylissä. Se pääsi livahtamaan avoimesta ovesta, kun olimme käymässä isovanhempieni luona.

 

Etsimme Tiia, mutta jouduimme lähtemään kotiin ilman sitä. Myöhemmin kuulin mummoltani, että naapuri oli kertonut ampuneensa pellolla kuvaukseen sopivan kissan, kun oli luullut kulkukissaksi. Silloin se ei ollut rangaistavaa, nykyään onneksi on.

 

Tiian ansiosta olen pienestä pitäen pitänyt kissoista. Meillä on ollut myös koiria, ja Tiian jälkeen meillä oli cockerspanieli Emmi (1985-1996). Emmille hankittiin vuonna -94 leikkikaveriksi Missu-kissa, josta kerron seuraavassa osassa.

 

 

 



 



 

Terrorismia olohuoneessa

Oikeestaan tää pahvilaatikko on kivempi lelu kuin tuo tunneli.
 

Pörrin pesäpaikka sohvan pohjassa.
 

Pörri aiheutti mulle pari viikkoa sitten ylimääräisen olohuoneprojektin. Se oli löytänyt pienen reiän sohvanpohjasta, ja oli lähtenyt laajentamaan sitä. Yhtenä päivänä ihmettelin sitten, että onko se kissa sohvan alla vai päällä - ei, se oli sohvan sisällä.

 

Tietenkään Pörri ei suostunut kovallakaan äänenpainolla tulemaan ulos uudesta piilopaikastaan.  Eikä sohvan heiluttaminenkaan auttanut. No, kyselin sitten Mustista ja Mirristä apuja, mutta heillä ei ollut ratkaisua tarjolla. Katkerosuihketta löytyi kyllä, ja sillekin oli käyttöä.

 

Pörri nimittäin oli vähän ennen sohvan valloitusta purrut poikki mun WLAN-purkin virtajohdon. Siinä ei ollut onneksi virtaa, katkaisen aina yöksi laitteista virrat. Suihkutin katkerosuihketta siis johtoihin, eikä se ole enää niiden ympärillä pyörinyt.

 

Mutta takaisin sohvaan. Parvekkeelta oli jäänyt yli kissaverkkoa, ja kiinnitin sen lähes kauttaaltaan sohvan pohjaan. Pörri kuitenkin onnistui nopeasti repimään verkkoa auki (olin käyttänyt paremman puutteessa paperinitojaa), ja sitten se kurkisteli taas tyytyväisenä pesästään. Pörri ei meinannut päästä pois kolostaan, koska verkko oli edessä, ja jouduin auttamaan Pörrin ulos kolosta.

 

Olin suihkuttanut katkerosuihketta myös kiinnittämääni verkkoon, mutta sekään ei ollut auttanut. Teippasin sitten reiän umpeen ruskealla pakettiteipillä, jota ei helposti irroitetakaan.Se tepsi, eikä Pörri ole enää yrittänyt kaivautua sohvan sisään. Se tykkää edelleen joskus muuten vaan ryömiä siellä.

 

Hankin netistä sellaisen rapisevan tunnelin sekä vähän lisää lelupalloja, ja kiinnostus sohvaan tuntuukin lopahtaneen. :)

Rokotuskäynti ja uusi lelu

Ei se mua täältä löydä.

Käytin Pörrin kissaflunssan täydennysrokotuksessa muutama viikko sitten. Se olikin Pörrille tarpeen, sillä sen oikea silmä oli viime aikoina alkanut punottamaan. Rokotuksen jälkeen punoitus hävisi melkein saman tien.

Jotenkin Pörri taas aavisti, minne se on joutumassa. Se piiloutui sohvan taakse, eikä suostunut tulemaan pois, vaikka yritin houkutella sitä namipaloilla. Eipä siinä muuta sitten kuin siirtämään sohvaa sen verran, että sai pörriäisen pois piilostaan. :) Eläinlääkärillä Pörri käyttäytyi tosi hyvin, kuten aina ennenkin. Eläinlääkäri kehuikin, että on todella kiltti kissa, kun antoi tutkia itseään ilman mitään protesteja.

Ostin Pörrille uudentyyppisen lelun jokin aika sitten. Kyseessä oli ns. onkilelu, eli keppi, jonka päässä oli naru ja syöttinä semmoisia höyheniä ja jotain muita hörhelöitä. Lelu oli Pörrille todella mieleinen, itse asiassa paras lelu koskaan. Se jaksoi jahdata sitä vaikka kuinka pitkään. Kun laitoin lelun lopulta hyllylle, Pörri huusi sen perään. Se myös pyysi usein lelua tuijottamalla hyllyä ja maukumalla. :)

Harmi kyllä, lelu ei kestänyt Pörrin käsittelyä, vaan höyhenet ja muut hörhelöt irtosivat nopeasti. Ruokakaupassa ei enää myöhemmin näkynyt niitä leluja. Se maksoi vain pari euroa, ja se selittänee lyhytikäisyyden. Olisin voinut ostaa vielä ehkä toisen, kun Pörri siitä niin paljon piti.

Pörri vs. raatokärpänen

Eilen ikkunasta pörräsi sisään raatokärpänen, joka tietty herätti Pörrin huomion. Kova maukuminen ja käkätys kävi, kun Pörri ihmetteli ja jahtasi kärpästä.

Onneksi kärpänen ei pitänyt meteliä yöllä, kun oli pimeää. Mutta aamulla sama show jatkui taas. Päätinkin, että kärpänen on nitistettävä, muuten Pörri hajottaa kärpäsjahdin ohessa puoli asuntoa. Löin kärpästä sanomalehdellä, kun kärpänen oli laskeutunut ikkunakaihtimelle. Siitä se tipahti lattialle ja Pörri tietty hyppäsi perään ja söi sen saman tien.

Huvittavaa oli, että heti sen jälkeen Pörri ihmetteli, että mihin se kärpänen meni. Katseli ihmeissään ikkunaa. Mä sanoin sille, että sää söit sen just, ei se siellä enää ole. :)

Pörri tunki taas tänään päätään tuuletusikkunan raosta. Olin onneksi paikalla, joten päätä enempää Pörri ei saanut ulkoistettua. :) Mulla on subbari estämässä ikkunan avautumisen, mutta olin asennushommissa siirtänyt sitä ja niin pääsi ikkuna avautumaan vähän liikaa. Mitään hakaa tms. mun ikkunoissa ei ole.

Pörri sai kiinni myös aika ison perhosen eilen. Ihmettelin, että millä se leikkii, ja kun katsoin tarkemmin, niin harmaasiipinen perhonenhan se oli. Jouduin lopettamaan senkin Pörrin puolesta, kun se vaan leikki sillä. Tyypillistä kissalta. :)

Tässä videossa Pörri ihmettelee kärpästä kylppärin katossa. Kuvaajakin vilahtaa peilissä. :)