Kissahistoriikki, osa 1/3: Tiia



Mina ja Tiia n. vuonna -83

Olen jo pitkään ajatellut kirjoittaa omasta kissahistoriastani. Skannailin vanhempieni luona vanhoja valokuvia, ja nyt päätin vihdoin ryhtyä kirjoittamaan aiheesta.

 

Ensimmäinen osa kertoo Tiiasta, joka oli 4-vuotias, kun synnyin. Taloon Tiia tuli pienenä pentuna vuonna 1973. Isosiskoni ei osannut vielä sanoa "kissa", vaan hän sanoi "tiia". Siitä kissa sai nimensä. :) 

 

Tiia ja minä olimme kuin paita ja peppu ja sen näkee myöskin oheisesta kuvasta. :) Olin aina juoksemassa sen perässä. Tiialla oli eräänlainen "papinkaulus". Se oli muuten kokonaan harmaa, mutta kaulassa oli valkoinen läikkä.

 

Yksi harvoista Tiian kuvista, jossa näkyy koko kissa.
 

Äitini on kertonut, että Tiia juoksi aina katsomaan minua, kun aloin vauvana huutamaan sängyssäni. Äiti ei ikinä jäänyt katsomaan, mitä Tiia mulle olisi tehnyt, vaan kiirehti itse ensin paikalle. Tuskinpa se olisi mitään sen kummempaa tehnyt, mutta toisaalta eihän sitä ikinä tiedä.


Tiia karkasi autostamme n vuonna -85, jolloin se oli 12-vuotias. Siihen aikaan ei käytetty mitään kuljetuslaatikoita, vaan Tiia matkasi kiltisti sylissä. Se pääsi livahtamaan avoimesta ovesta, kun olimme käymässä isovanhempieni luona.

 

Etsimme Tiia, mutta jouduimme lähtemään kotiin ilman sitä. Myöhemmin kuulin mummoltani, että naapuri oli kertonut ampuneensa pellolla kuvaukseen sopivan kissan, kun oli luullut kulkukissaksi. Silloin se ei ollut rangaistavaa, nykyään onneksi on.

 

Tiian ansiosta olen pienestä pitäen pitänyt kissoista. Meillä on ollut myös koiria, ja Tiian jälkeen meillä oli cockerspanieli Emmi (1985-1996). Emmille hankittiin vuonna -94 leikkikaveriksi Missu-kissa, josta kerron seuraavassa osassa.