sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Kissahistoriikki, osa 3/3: Mirri

Mökin ikkunalla.
Äitini hankki Mirrin muutama kuukausi Missun kuoleman jälkeen syksyllä 2009. Äiti päätti kissan nimen jo paljon ennen sen hankkimista. Mirri on kiltti kissa, joka ei pelkää ihmisiä. Se suostuu menemään ainoastaan äidin syliin.

Mirrin kehrääminen on niin hiljaista, että sitä ei tahdo kuulla. Itsekin olen kuullut sen vain tietokoneella, kun äitini oli äänittänyt Mirrin kehräystä todisteeksi. :D Silloinkin piti laittaa kaiuttimet täysille, että edes vähän pörinää kuului. :)
 
Kaverukset nojatuolissa.
Mirri myös maukuu hyvin harvoin ja pienellä äänellä. Mökillä sitä kuulee useammin, kun se ilmoittaa haluavansa pihalle. Ruokaa en ole sen ikinä kuullut huutavan, toisin kuin Pörri tekee päivittäin. :)

Mirri juoksee mökillä kesät vapaana ja jahtaa hiiriä. Se ei kylläkään syö niitä, ainoastaan leikkii, kunnes ne kuolevat. Sama pätee esim. sudenkorentoihin, joita löytää helposti useammankin kitumasta nurmikolla kesäisenä päivänä.

Kun hankin Pörrin syksyllä 2013, Mirri otti sen heti hyvin vastaan. Ikinä ne eivät ole tapelleet, muuta kuin leikkisää kissapainia. Kun tulen käymään vanhemmillani Tampereella, Mirri on aina ensimmäisenä vastassa ovella. Jotenkin se tietää sen kuka on tulossa. :)