Kissahistoriikki, osa 2/3: Missu

Missu ja Emmi.
 

Missu tuotiin meille isoäitini luota vuonna 1994 pentuna. Täysvalkoinen Missu oli pentueen pienimpiä ja oli  usein jäädä ilman ruokaa isossa pentueessa.

Meiltä Missu sai kuitenkin rakastavan kodin. Se oli luonteeltaan kiltti, eikä pelännyt ihmisiä. Kuitenkin se saattoi yllättäen raapaista tai puraista, jos ei ollut varuillaan. Arvaamattomuus kuului myös sen luonteeseen.

Missu suostui olemaan ainoastaan äitini sylissä. Se antoi kuitenkin ottaa itsensä suht helposti kiinni esim. valokuvausta varten (ks. ohessa). :)

Missulla oli pari ensimmäistä vuotta kaverinaan cockerspanieli Emmi (1985-1996). Missu piristi jo hieman eläköityneen oloisen Emmin elämää huomattavasti.

 

Saimme todistaa useita hauskoja hetkiä, kun kaveukset juoksivat ympäri taloa, usein sen seurauksena, että Missu oli lyönyt Emmiä käpälällä esim. kuonoon. :)




Minä ja Missu uutena vuotena 2004.
 

Emmin kuoltua -96, Missu haisteli jopa vielä vuoden päästä kylpyhuoneen lattiaa siitä kohdasta, mihin Emmi oli kuollut. Samalla se maukui surkealla äänellä. Kuulostaa uskomattomalta, että Missu olisi vielä niinkin pitkän ajan jälkeen muistanut surullisen tapahtuman. Emmi tietenkin oli Missun hyvä kaveri ja sanotaanhan sitä, että kissoilla on hyvä muisti.

Missu sairastui kohtutulehdukseen vuonna 2006 ja siltä leikattiin kohtu pois samana vuonna. Leikkaus nuorensi Missua usealla vuodella, ja se leikki melkein kuin pentuna konsanaan.



Vuonna 2009 Missu sai nisäkasvaimen, joka levisi myös muualle. Saman vuoden kesällä Missu kuoli rauhallisesti äitini sylissä eläinlääkärin nukuttamana. Missu haudattiin mökillemme, jossa se sai nauttia kesäpäivistä ja metsästää hiiriä.