Uhoaa se muttei syö

Tätä lorinaa vois kattella koko päivän.

Pörrin silmät näyttävät nyt hyviltä, eivätkä punoita. Ei myöskään rähmi tai vuoda enää. Silmätipat tekivät siis tehtävänsä. :)

Viimeisen viikon aikana Pörrillä on ollut tapana seurata hampaiden- ja käsienpesua lavuaarin reunalta.  Joka kerta, kun se kuulee vesihanan aukeavan, se ryntää paikalle.

Hauskaa on myös se, että Pörri on alkanut uhoamaan minulle. :D Se hyppää yhtäkkiä sohvalle selkä köyryssä ja karvat pystyssä, sitten juoksee hepulina taas jonnekin. :) Äsken se kävi lyömässä mua leikillään käpälällä leukaan.

Viime kertaisen Tampereen käynnin jälkeen Pörrille ei ole oikein maistunut tuoreruoka. Lammas ja ankka jäävät ruokakippoon suuremmaksi osaksi. Tämä johtuu varmaankin siitä, kun Tampereella Mirrin ruokakipossa oli lohta, jota Pörri röyhkeästi kävi syömässä toisen nenän edestä. Nyt kun lohta ei ole tarjolla, niin sitten nyrpistellään. Hyvin harvoin itse pääsen syömään ankkaa tai lammasta...

Kuivamuonaa se on ahkerasti syönyt ja juonut maitoa. Sitä annan selvästi vähemmän kuin aiemmin, jotta tuoreruoka maistuisi paremmin.  Tämä on auttanut, ja myös vesi tekee paremmin kauppansa.

Tulevana viikonloppuna mennään isänpäiväksi taas Tampereelle. Tällä kertaa pitää anta huonompaa ruokaa kuin kotona. ;)