 |
| Pörri 15.7.2013 - 3.7.2015 |
Kaksi viikkoa sitten, perjantaina 3.7. illalla sain äidiltäni puhelun, joka oli suuri järkytys. Rakas kissani Pörri oli löytynyt kuolleena mökkimme vintiltä. Ulkoisia vammoja ei näkynyt, se näytti vain nukkuvan.
Itse olin 400 km päässä Saimaalla vuokraamallani mökillä. Itkin varmaan 12 tuntia lähes koko ajan. Muutaman tunnin sain nukuttua. Lähdin jo lauantaina mökiltä, vaikka mökki oli käytössä sunnuntaihin asti. Multa meni täysin lomafiilis, ei tehnyt mieli uida tai soutaa tms.
Kotimatka sujui suht hyvin, vaikka useampaan kertaan jouduin pidättelemään kyyneleitä. Olin pari päivää kotona Espoossa ja siivosin lelut lattialta ja pesin ruokakupit.
Maanantaina ajoin mökillemme ja menin heti istumaan Pörrin haudalle. Pyysin anteeksi, että en ollut paikalla. Olisin tietty halunnut olla paikalla, mutta helteiden vuoksi oli mahdotonta odottaa saapumistani Saimaalta.Veljeni oli tuolloin mökillämme käymässä tyttärensä kanssa. Veljeni kaivoi Pörille haudan mökkimme takapihalla, vuonna 2009 kuolleen Missun viereen.
Pörrin kuolinsyy oli todennäköisesti loukkaantuminen. Satuin näkemään, kun Pörri kiipesi puisen autopukin päältä koivuun ja tiputtautui saman tien alas. Pörri ei kuitenkaan pudonnut maahan, vaan se osui kylki edellä autopukin reunaan ja siitä alas maahan asti. Minä menin katsomaan, että kaikki oli ok. Mitään vammaa ei näkynyt ulkoisesti eikä myöskään kissan käytöksessä.
Ilmeisesti Pörrille oli tullut jokin vatsakalvon tulehdus/sisäinen verenvuoto joka pikkuhiljaa paheni. Noin viikko tämän jälkeen Pörri menehtyi. Sitä edeltävänä päivänä Pörri ei ollut syönyt mitään. Kuolinpäivänään se oli vain maannut minun sängyssäni peiton alla, kuten sillä oli tapana. Äitini oli ihmetellytkin, että se oli koko päivän sängyssä. Pörrin askel oli ollut myös hieman horjuva.
Sydämeni on särkynyt. Pörri oli mun ensimmäinen oma lemmikkini, mutta ei varmasti viimeinen. Pörriä ei mikään kissa voi korvata, se oli niin ainutlaatuinen persoonallisuus.
Lepää rauhassa, Pörriäiseni!
Voimia ja jaksamista.
VastaaPoistaKyynel täälläkin kutitti silmäkulmaa vaikka en koskaan ole Pörriä tavannut.
Voi ei, itkuhan tässä tuli vaikken minäkään ollut koskaan Pörriä päässyt tapaamaan :'(
VastaaPoistaIkinä ei voi tietää mitä sattuu näköjään... osanottoni!
Kiitos osanotostanne. Vaikeaa on, kun kukaan ei enää ole vastassa, kun tulee kotiin.
VastaaPoistaKamalaa...osan ottoni :( Tällaisiin onnettomuuksiin on tietysti vähän vaikea varautua. Muutenkin kiva että kisuliini pääsi mökkeilemään. Tietty vastaisuuden varalle hieman aiemmin ruokahalun muutoksissa ym. olisi voinut jo hakeutua lääkäriin.. Myöhäistä se on jossitella. Ei ole Pörrillä ainakaan kipuja nyt. Jaksamista <3
VastaaPoistaPörri oli nirsoillut ruoan suhteen muutenkin vähän ennen kuolemaansa, joten siitä ei oikein pystynyt päättelemään mitään. Lisäksi hellepäivänä ei ollut suurempi ihme, että Pörri oli nukkunut suuren osan päivästä. En olisi varmasti itsekään huomannut mitään, vaikka olisin ollut paikalla. Ja tuossa vaiheessa olisi todennäköisesti ollut jo liian myöhäistäkin.
Poista